Tamminiemi-huvila, virka-asunto ja museo

Tamminiemi sijaitsee Helsingissä, Meilahden huvila-alueella. Alueen historia ylettyy 1400-luvulle saakka. Aikoinaan Tamminiemi kuului Meilahden Kartanon laajaan maisemapuistoon. Meilahden upean kartanon päärakennus on edelleen käytössä ja siinä toimii Tamminiemen kahvila.

Tamminiemi-huvila, virka-asunto ja museo

Helsingin kaupunki osti 1871 Meilahden tilan ja kartanon alueet pilkottiin huvilatonteiksi. Alueella oli jo 1910-luvulla 34:n huvilan kokonaisuus. Alunperin huvilat olivat käytössä vain kesäaikaan, mutta myöhemmin rakennuksia ruvettiin muokkaamaan ympärivuotisiksi asunnoiksi. Meilahteen oli syntynyt kokonaan uusi huvila-alue. Rakennukset olivat koristeellisia lukuisine torneineen ja parvekkeineen. Pihat olivat suuria ja niissä oli monia ulkorakennuksia.Meilahden alue on edelleen upea vihreä keidas, ja monet alkuperäisistä huvilarakennuksista ovat edelleen asuinkäytössä. Alue on hyvä esimerkki Jugend-ajan puuhuvila-kulttuurista, ja kävelyretkellä alueen läpi tulee helposti kadehtineeksi alueen asukkaita. Tamminiemen tontille rakennettiin alueen ensimmäinen huvila Villa Ekudden vuonna 1889. Huvila myytiin vuonna 1902 tukkukauppias Nissenille, joka rakennutti alkuperäisen huvilan tilalle uuden kivirakennuksen. Rakennus valmistui vuonna 1904. Villa Nissen oli huvila-alueen ensimmäinen tiilirakenteinen huvila. Vuonna 1924 huvila siirtyi Amos Andersonille, joka puolestaan lahjoitti huvilan 1940 valtiolle presidentin virka-asunnoksi.

Presidenttien huvila

Tamminiemi toimi virka-asuntona Presidetti Risto Rytille 1941-1944, jonka jälkeen taloa isännöi Carl Gustaf Mannerheim vuosina 1944-1946. Mannerheimin aikana tontille rakennettiin kalliosuoja. Seurasaarentien varteen rakennettiin myös vartiotupa, josta myöhemmin muokattiin lipunmyyntipaviljonki. Urho Kekkosen valinta presidentiksi joudutti myös Tamminiemessä tehtäviä muutoksia. Innokkaana saunojana tunnetun presidentin toiveesta tontin rantaan rakennettiin saunarakennus vuonna 1956. Sauna tunnetaan historiassa myös poliittisena näyttämönä. Tarina kertoo, että sen lauteilla on ratkaistu monia poliittisia päätöksiä ja saatu aikaan jopa maitten välisiä sopimuksia. Saunatiloja laajennettiin uima-allasosastolla vuonna 1969. Tamminiemeen tehtiin laajoja uudistus- ja muutostöitä vuona 1974. Kekkosen aika Tamminiemessä oli todella pitkä, ja siitä syystä Tamminiemi mielletään juuri Kekkosen asuntona ja tärkeänä poliittiseen historiaan liittyvänä paikkana. Tamminiemi ei koskaan siirtynyt seuraavalle presidentille, vaan Kekkosen luovuttua virastaan vuonna 1981, Tamminiemi säilyi Kekkosen yksityiskotina aina hänen kuolemaansa asti 1986.

 

Tamminiemi museona ja restaurointikohteena

Tamminiemi jatkoi elämäänsä museona joka avattiin yleisölle vuonna 1987. Museoon on jätetty viimeisen presidentin esineistö Kekkosen perikunnan luvalla. Henkilökohtaiset esineet ja huonekalut henkivät sitä kodinomaisuutta mikä Tamminiemi alunperin oli vaikka toimikin virka-asuntona. Museo esittelee Kekkosen elämäntyötä, sekä Suomen historiaa itsenäisyyden ajalta. Tamminiemen rakennukseen oli tehty viimeisin suurempi peruskorjaus 1950-luvulla, joten kattavan peruskorjauksen tarve tuli eteen vuonna 2009, kun rakennus oli toiminut museona jo 22 vuotta. Rakennuksen sähkö- ja muut tekniset ratkaisut alkoivat olla jo aikansa eläneitä ja vaarallisessa kunnossa, joten nämä oli tuotava uudelle vuosituhannelle. Myös seinä- ja lattiapinnat alkoivat olla aika huonossa kunnossa, joten konservointi tuli ajankohtaiseksi. Museon lisääntynyt kävijämäärä toi myös eteen museon tilallisten ratkaisujen riittämättömyyden. Kahvila oli osoittautunut liian pieneksi, kuten myös yleisölle tarkoitetut wc-tilat. Restauroinnin päämääräksi otettiin yleisötilojen esteettisyys, teknisen kunnon parannus ja museon tilaratkaisujen kehitys. Julkisivun restaurointi toi mukanaan hieman päänvaivaa, sillä Kekkosen ajan seinärappausta ei voitu teknisistä syistä säilyttää. Julkisivu päätettiin näin ollen palauttaa alkuperäiseen 1900-luvun alun asuun. Suojeltuna rakennuksena siihen voitiin tehdä vain säilyttäviä tai palauttavia muutoksia. Tamminiemen sisäpinnat säilytettiin Kekkosen ajan 1970-luvun asussa. Huvilan keittiö myös avattiin yleisölle, joten sen kaapisto ja pinnat konservoitiin myös Kekkosen ajan henkeen. Huvilan konservointityö oli kaikinpuolin haastava projekti, sillä vuosikymmenien saatossa huvilaa oli korjailtu eri materiaaleilla ja alkuperäisiä värejä ja pintoja oli hankala kartoittaa. Restauroinnin viimeisessä vaiheessa myös puistolalue kunnostettiin ja avattiin yleisölle. Puiston puut saattavat olla yhtä vanhoja kuin Nissenin rakennuttama Tamminiemen huvila. Puistossa sijaitsee myös tontin helmi, pieni huvimaja nimeltään Solkulla, joka on tontin vanhin rakennus. Huvimaja oli rakennettu Nissenin tyttärelle leikkimökiksi.

Tamminiemi museona ja restaurointikohteena